Narsismin uhrit keskuudessamme

Tikapuut kattilasta taivaaseen.

22.10.2020 | Jonna Närhi, parisuhde- ja seksuaalineuvoja, seksologi

Belinda Carlisle lauloi aikoinaan hittibiisissään ”Heaven is a place on earth”. Tiedätkö, Belinda on aivan oikeassa, nimittäin taivas löytyy jo maan päältä!

Parisuhde- ja seksuaalineuvojana olen tavannut useita narsistin uhreja. Heille kaikille on yhteistä se, että ankeuteen on totuttu. Toisinaan narsismi on periytynyt ihmissuhteissa – kumppani kohtelee kuten oma vanhempi. Elämä on ollut vuosikausia, tai kymmeniä, kuin rikkinäisellä polkupyörällä ajamista.

Vaikka elämään olisi joskus pätenyt tavanomaiset lainalaisuudet, on tapahtunut elävältä keittäminen. Kuten sammakoilla! Jos sammakon pudottaa kylmään veteen, jota pikkuhiljaa aletaan lämmittämään, sopeuttaa se ruumiinlämpönsä vallitsevaan ympäristöön. Kun vesi alkaa kiehumaan, sammakolla ei ole voimia enää hypätä pois kattilasta, koska se on jo käyttänyt energiansa ruumiinlämpönsä säätelyyn. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Lopulta oma normaali muistuttaa elävältä keittämistä, ilman mahdollisuuksia muuhun.

Mikäli tästä kierteestä on selvitty ”normaalimaailmaan”, niin siinä maailmassa ihmiset tuntuvatkin kovin helpoilta ja lempeiltä. Ei tarvitse kärvistellä kiehuvassa vedessä. Elämästä voi nauttia ja tuntea ihan omia tuntemuksiaan.

Monet meistä kohtaavat narsistisessa parisuhteessa eläviä työpaikoilla, sukulaisissamme ja ystävissämme. Narsismin uhri rajoittaa ja soimaa itseään, potee Tukholman syndroomaa. Hän uskoo itsekin tekevänsä jatkuvasti väärin parisuhteessaan. Uhriasema on vahva, mutta nurinkurinen. Syyllinen ei ole koskaan itse pahan olon lähde.

Niissä onnellisimmissa tarinoissa, jotka minä olen kohdannut, pelastautuminen narsistisesta suhteesta on tapahtunut hyvinkin pienen ikkunan kautta. Se ikkuna voi olla keskustelut työpaikan kahvikoneella, herättävä tarina tai harrastusporukka. Näille ”normaaliuden keitaille” narsisti ei ole päässyt vaikuttamaan, vaan ne ovat jääneet häneltä piiloon. Tämän tähden narsisti pyrkii rajoittamaan ja luomaan maailman, joka on kuin vankila. Vankilassa ei ole itsemääräämisoikeutta.

Tässä salaisessa suojapaikassa on pätenyt normaaliuden lait ja se on vahvistanut narsistin uhria näkemään maailmaa muustakin perspektiivistä. Lopulta muutosta ei voi pysäyttää, ristiriita on liian suuri ja narsistin uhri alkaa itse murtamaan kahleitaan. Varsinaista pikapelastusta ei ole, se ei tapahdu niin, että minäpä nyppäisen sumussa kulkevan lähimmäiseni normaalien maailmaan. Tilanteesta on päästävä itse eroon ja sitä edeltää usein pidempi altistuminen normaaliuden kosketuspintoihin. Jos narsisti hoksaa tämän kaltaisen kosketuspinnan, hän pyrkii tuhoamaan mahdollisuuden normaaliuden altistumiselle.

Me voimme kaikki tukea narsismin uhreja ja auttaa heitä näkemään normaaliutta. Normaaliutta, jossa ihmisiin voi keskimäärin luottaa, myötätunto on aitoa, eikä tapahtumia selvitetä mestaamalla syntipukkeja. Normaaliutta, jossa paljastunutta heikkoa kohtaa ei käytetä aseena toista ihmistä kohtaan.

Lopulta maailma, joka on meille useimmille normaaliarkea, voi olla huumaavan ihana, jos on vuosikaudet asunut kiehuvassa kattilassa. Lisäksi, kun meillä on lupa tuntea ilman, että annamme kenenkään rajoittaa meitä, niin voimme kokea uskomattomia asioita.

Vaikka olisitte selvinneet vähemmällä, niin löytäkää silti oma taivaanne maan päällä. Missä sinä koet palan taivasta?

They say in heaven, love comes first
We’ll make heaven a place on earth

Belinda Carlisle – Heaven Is a Place on Earth